keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kiitos ja kumarrus

24 tuntia vuorokaudessa, jotka kukin täyttää ja käyttää parhaakseen katsomalla tavalla. Välillä nämä tunnit matelee, välillä taas useampi tuollainen pätkä menee hurahtaen ohi. Mullakin on harmillisesti vain nämä 24 tuntia joka vuorokausi käytössä, vaikka välillä tuntuu, että 30 voisi olla sellainen sopiva määrä; kaksi tuntia lisää nukkumiselle, tunti aamulle aamupalaa varten, yksi tunti lisää töille ja sitten kaksi vapaa-ajalle. Tällä tuntimäärällä mulla jäisi aikaa tehdä monia juttuja, joille nyt ei vain ole aikaa. 

Kuten olette huomanneet, on mun blogi hiljentynyt tänä kesänä lähes puolikuolleeksi. Vaihdossa saatoin iltaisin valvoa reilusti päälle puolen yön, jolloin aikaa kirjoitteluunkin löytyi. Nyt mun päivät ovat menneet useamman viikon seuraavasti:

6.30 ylös
7.30-17 töissä
17-18 kotiin
22.30 nukkumaan

Illassa on siis neljä tuntia aikaa (koska 22 eteenpäin tulee moderni perhe, jota tosin ei tullut tänään...., mutta kuitenkin tuo puoli tuntia on sille pyhitetty), jolloin pitäisi ehtiä siivota, pestä pyykkiä, lenkkeillä, käydä salilla, syödä jotain, käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja välillä jopa harrastaa jotain, kuten käydä pelaamassa tennistä tai nähdä ihmisiä. Lisäksi viime aikoina työpäivät ovat venyneet suorastaan rasittavan pitkiksi ja 10 tunnin töissäolon jälkeen blogin päivitys ei ole ekana mielessä.

Priorisointikysymys, I know. Kyllähän mulla oikeasti olisi aikaa jos vain haluaisin. En katsoisi modernia perhettä, menisin nukkumaan myöhemmin, jättäisin salitreenin pois tai en menisi kahville kaverin kanssa. Vaikka tämä blogi on ollut tosi kiva juttu ja musta on ällistyttävän mahtavaa, että täällä on ollut myös lukijoita, niin ei tämä silti vedä vertoja tennikselle, sohvalla leffan katsomiselle hyvässä seurassa tai kunnon lenkille ilta-auringossa. 

Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi. Puoliteholla tekemisessä menee maku, sama kuin kävi tämän blogin kanssa. Joko postaan joka päivä tai sitten en ollenkaan, koska kerran tai kaksi viikossa ei näytä toimivan mulle. Siksi olen ajatellut pistää blogin jäihin ja tulla kiittämään teitä kaikkia. Kiitos kommenteista ja kiitos siitä, että osa on pysynyt matkassa pidempääkin. On ollut mahtavaa, kun joskus joku on kommentoinut postauksen auttaneen tai olleen hyödyllinen. Nyt kuitenkin mä aion jättää "apua apua apua en oo kirjottanu blogiin mitään neljään päivään, huomenna en ehi, ylihuomenna on jumppa ja sit on viikko postaamatta" -stressin pois ja jättää bloggaamisen niille, joilla sille on aikaa. 

Ihan super mahtavaa syksyä kaikille ja vielä kerran, kiitos kaunis :) 

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Hetkiä

Vuokrapakun nuhjuinen penkki, siskolta lainatut vaatteet ja dieselin tuoksu. Istun keskipenkillä, peräkärri on kiinnitetty ja edessä sata kilsaa maantietä. Isä selittää urheilusta, mä ja Hilla lauletaan biisien mukana rätisevän radion soidessa. Hellepäivänä ilmastoimattomassa autossa, reidet liimautuu toisiaan vasten ja hiki puskee päälle ennen kuin edes ollaan puolessa välissä. Pari hyvää muuttoselfietä, isä nauraa meidän hölmöille jutuille, miten musta tuleekin ihan höpö hihittävä lapsi siskoni kanssa. Siinä hetkessä olin onnellinen. 




Hämyinen metsä, nilkkoja raapivat oksat, linnunlaulu ja auringon lasku. Poimin mustikoita takapihan metsässä illalla rättiväsyneenä, koira istuu vierellä ja valittaa välillä. Höpsö pieni hauva, se voisi vaan kävellä kotiin jos on niin tylsää, mutta se jää mun seuraksi. Rapsutan sitä korvan takaa ja saan kylmän kuonon mun säärtä vasten. Mustikoita on litran verran ämpärissä ja muutama liiskautuneena kenkiin ja jalkoihin. Kävelen iltahämärässä kotiin, koira tassuttaa vierellä ilman hihnaa. Unohdan mustikat kotiin jääkaappiin, mutta se ei haittaa. Siinä hetkessä olin onnellinen. 



Uuden kodin tuoksu, ikkunoista paistava aurinko, hikinoro valuu selkää pitkin. Kädet ovat mustelmilla ovenkarmeihin kolhiintumisista ja painavista tavaroista. Asunnon läpi menee jätesäkkien ja hyllynkappaleiden keskellä pieni polku keittiöön. Raahaamme isoa sänkyä viidenteen kerrokseen rappusia pitkin, sillä se ei mahdu hissiin. Isä kantaa alhaalta ja minä ylhäältä. Kolmannessa kerroksessa vaihdamme paikkoja. Sänky lasketaan omalle paikalleen ja siskoni alkaa kiinnittää jalkoja. Kaunis kaaos, mikään ei ole paikoillaan, mutta kaikki on silti omassa kodissa. Kasaamme ison hyllyn jotenkin pieleen ja yksi hyllylevy repeää hieman. Kolme osaa jää ylimääräiseksi, en todellakaan tiedä, että mistä ne puuttuu. Laitan osat pussiin ja teippaan hyllyyn kiinni, ehkä ne löytävät paikkansa tai sitten ei. Mutta siinä hetkessä olin onnellinen. 




Väsyneenä sohvalla, hyvässä seurassa, ei tarvitse sanoa mitään. How I met your mother pyörii taustalla ja nauran niin että mahaan sattuu. Muuttolaatikot on viety alas, mutta huoneen kulma on jätesäkkejä täynnä. Pitkän muuttopäivän jälkeen olo on maailman rumin, mutta se ei haittaa, kelpaan tällaisena kuin olen. Aloitamme jakson alusta, koska en unenpöpperössä ole seurannut ekaa paria minuuttia. Oma koti, tärkeät ihmiset ja ilta, jolloin ei tarvinnut tehdä mitään, sanoa mitään tai yrittää olla mitään. Siinä hetkessä olin onnellinen. 



Aamun viileä ilma puhaltaa raollaan olevasta ikkunasta, purkamattomat matkalaukut olohuoneen lattialla, kahvin tuoksu täyttää asunnon. Katselen pihapuun lehtien liikehdintää tuulessa, ensimmäinen aamu uudessa kodissa. Kesämekko päälle, suihkaus lempihajuvettä ja hiukset ponnarille. Istun ruokapöydän ääreen, jogurttia uudessa kulhossa, höyryävän kuumaa kahvia mukissa. Lasipöydän metallijalka tuntuu viileältä reittä vasten. Sinä hetkessä olin onnellinen.


Onnellista keskiviikkoa kaikille!

perjantai 7. elokuuta 2015

Hyvästi Malmi

Viimeistään tässä vaiheessa mun muuttamiset alkavat mennä hieman naurettaviksi, mutta tässä sitä ollaan: edessä on muutto Lappeenrannasta Kouvolaan, Kouvolasta loput kamat messiin ja sitten Stadiin, jossa on vielä muutto Malmilta Pukinmäkeen. Vielä vähän aikaa sitten laskin, että muuttoon on enää kolme viikkoa, mutta niin vain tämä aika on hujahtanut menemään ja the weekend on käsillä. Nyt istun viimeistä kertaa mun Malmin asunnon pardella ottaas ardee ja fiilis on aika superinnostunu.

En siis tupakoi, hyh hei ällötys sentään, vanhan asukkaan jäämiä, joihin en ole halunnut koskea


Pukinmäen kämpässä on nyt kaikki valmiina. Kotivakuutus (kiitos isän, soo soo minä kun en ole ennen hankkinut), sähköt ja kassissa cillit bangia vessanpesua varten. Myös eka huonekalu on paikallaan, sillä ostin sen tori.fi:stä 300 metrin päässä asunnolta. Voisin jossain vaiheessa kirjoitella enemmän mun huonekaluista, sillä kaikenkaikkiaan kämppä on mun mielestä tosi tyylikäs, vaikka tarinoiden perusteella niin ei välttämättä uskoisi. Oikein kunnon sisustushöperönä olen suunnitellut jo ainakin 10 eri versiota mun uuden kodin huonekaluratkaisuista ja pohjapiirrustuksista ja nyt lopullinen versio on lyöty lukkoon. Ette arvaakaan, miten hauskaa mulla oli kun suunnittelin tuota. Parasta tuossa floorplanner.com sivuston ohjelmassa on se, että se on ilmainen ja että sillä voi katsella asuntoa kolmeulotteisesti kun vain lisää huonekaluille korkeudet. Im in love, tsekatkaa ihmeessä, jos siellä on muitakin sisustusintoilijoita :) 




Erillisen sisustuspostauksen kirjoittelen sitten kun mulla on uudesta kodista kuvia, mutta onneksi olen säästynyt suhteellisen vähillä ostoilla. Opiskelijalle / vasta kaksi kuukautta työskenneelle muuttaminen on ihan TA JUT TO MAN kallista, joten jos olisin tarvinnut paljonkin enemmän juttuja, niin ei mun budjetti olisi pitänyt, ei sitten ollenkaan. No joo, ei se nytkään ihan täysin pitänyt, sillä tässä kuussa maksan viiden kuukauden vuokrat (malmi+ lappeenranta + uusi asunto + kahden kuun takuuvuokrat), ostin pyykinpesukoneen, sohvan ja niin edelleen. Lisäksi kuluja tulee tietty myös vuokra-autosta, siivoustarvikkeista, bensoista, muuttoruoista ja en edes uskalla ajatella, että mistä muusta. Onneksi kuitenkin tiedän, että vaikka tässä kuussa onkin tällaista niin kovin montaa kuukautta ei tarvitse maksaa viittä asuntoa. 

Kaikenkaikkiaan muuttofiilikset on aivan loistavat. En malta odottaa, että saan oman kodin, mun omat keittiötarvikkeet, mun oman sängyn, oman ehjän telkkarin ja kaikki mun kotijutut. Tämä malmin asunto oli kaikkein paras mahdollinen tähän saumaan hinnan, sijainnin ja kalusteiden puolesta, mutta ei tästä tullut semmoista omaa kotia missään vaiheessa. Nyt on niin ihanaa, kun saa oman paikan, missä rauhoittua, pyykkäillä, laittaa ruokaa, leipoa ja ihan vain olla. Ainut miinus malminasuntoon nähden on se, että uudessa kodissa ei ole parveketta, mutta eipä nämä kesäilmat varmaan enää kovin pitkään jatku. 



Nyt kerään kaikki voimat ja alan pakkaamaan/siivoamaan täällä Malmilla. Juna Kouvostoon lähtee (tajuaa, ettei tiedä mihin aikaan on buukannut junansa ja avaa vr:n sivut) hieman jälkeen seitsemän ja siihen mennessä viimeistään pitäisi olla täällä kaikki valmiina. Todennäköisesti ei ole, mutta eipä se mitään. Mulla kun on tämän asunnon avaimet vielä seuraavan kuukauden verran niin joudan tulla tekemään loppusiivouksen sitten myöhemminkin. Illalla saatan sitten mennä taas yömustikkaan elleivät rakkaat siskoni ole poimineet mulle mustikoita valmiiksi ja jos taas mua odottaa mustikkayllätys kotona, niin sitten saatan pyhittää illan vaikka yöuinnille. 

Reipasta ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! 

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Myrskyä ja tyyntä

Blogi jäänyt taas vähän taka-alalle, kun elämässä aaltoilee ihan kunnolla. Sähkösopimuksen solmimista, silmät päästä itkemistä, kaverin kyläilyä, kokkailua, asuntomessuja, riitelyä, työkiireitä, lenkkeilyä, sisustusta, sopimista, naurua, halaamista ja onnea. Tähän viikkon on kyllä mahtunut vaikka ja mitä, niin hyvää kuin pahaakin, mutta lopussa kaikki on taas hyvin. Vaikka välillä joutuukin vierättämään muutaman kyyneleen, juuri ne ylämäet ja hankalat vaiheet saavat hyvät tuntumaan ihan hiton hyviltä. 

Halusin kirjoittaa pidemmän kaavan mukaan kuulumisia, mutta tästä tulkin historian lyhyin blogiteksti. Koska arvatkaa mitä, just nyt mun tekee mieli pistää vaatteet pyykkikoneeseen ja alkaa silittämään kuivia. Kivaa keskiviikkoiltaa, huomenna saatan palailla muuttokuulumisilla :) 


Ja näin laadukkaaseen postaukseen vielä aiheeseen liittymätön ja ehdottomasti laadukas kuva, jota olen palannut tuijottamaan kerta toisensa jälkeen. Harottaako mun silmät oikeasti noin pahasti aina? :D 

torstai 30. heinäkuuta 2015

Onko reiluu?

Onko reiluu, että parvekkeen alapuolella on ravintola, josta tulee ehkä maailman ihanimmat tuoksut?

Onko reiluu, että porukka tulee ulos syömään ruokien kanssa just nyt kun on kamala nälkä? 

Onko reiluu, että mulla on kotona vaan kaks kananmunaa, hmp:tä (herne-maissi-paprikaa), yks tomaatti ja nuupahtanu kevätsipuli? 

Onks reiluu, että jotta saisin jotain kunnon ruokaa, mun pitäis mennä kauppaan, mikä on sama, että pitäis mennä parvekeelta pois ja en sais aurinkoo? 

Onko reiluu, että mun parvekeelta näkyy kaks kebabpaikkaa JA hese?

Joo no ei oo reiluu... Onneks tänään on muuten ollut ihan super päivä, tai no tämä koko viikko on ollut aika mainio. Maanantaina otin aurinkoa ja kävin salilla, tiistaina kävin lenkillä, eilen vietettiin Ensisilmäyksellä maratonia kaverin kanssa; kokonaisuudessaan siis kivan rento, mutta toiminnantäyteinen viikko. Tajusin juuri, että tämä on mun toisiksi vika viikko tässä vanhassa kodissa ja olen koittanut siivoilla ja pakkailla täällä. Rasittavaa kun ei jaksaisi millään imuroida, tiskata tai tehdä ruokaa kun ajattelen koko ajan, että "pian mä kuitenkin muutan". 




Tänään muutto nyt sitten tuli yhtä askelta lähemmäs, sillä sain monta asiaa hoidettua. Maksoin takuuvuokran (auts, kahden kuukauden vuokra + virallinen asuinvuokra kirpaisee), otin sähkösopimuksen ja hankin isän avustuksella kotivakuutuksen. Kaikkein siisteintä on, että nyt kunhan saan noustua tästä sohvalta ylös niin lähden kävelemään kämpälle ja SAAN AVAIMET!!! Meinaan napata mitan mukaan, jotta saan suunniteltua sitten asuntoon pohjaratkaisun. Mulla on plääni jo mielessä, mutta mittaukselle on silti tarvetta. 

Yleisfiilis on siis hyvä, innostunut ja väsynyt. Nyt lähden reippailemaan uudelle kämpälle ja illalla voisin silittää valtavaa pyykkivuorta. Huomenna suomalainen kaverini, johon tutustuin Italiassa vaihdossa, tulee tänne Helsinkiin mun luokse viikonlopuksi. Olen ihan super iloinen siitä, sillä meille tulee varmana tosi hauskaa yhdessä. Suunnitelmissa olisi ainakin Kallion blockfestarit, lavatanssit, uimista jos kelit sallii, leipomista ja ruoanlaittoa. 



Kivaa iltaa kaikille, saatan palailla illalla myöhemmin vielä :) 


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

So relaxed

Voisko perjantai va viikonloppu tulla enää parempaan saumaan? Tällä viikolla olen järjestänyt itselleni asunnon ja siten päässyt isosta stressistä pois. Töissä on ollut aika rauhallista, mutta parin viikon älyttömät päälle kymmenentuntiset vuorot alkavat painaa päälle. Mä päätin alkuviikosta, että menen pe-su Kouvolaan moikkaamaan mun perhettä ja rentoutumaan, joten lomafiiliksissä ollaan siis oltu tämä viikonloppu. 

Tämä kesä on ollut tosi kiireinen ja intensiivinen. Olen nauttinut melkein joka hetkestä, mutta kyllähän jatkuva liikkeessä olo on rankkaa. Viikonlopun agendana oli yrittää ola tekemättä mitään mahdollisimman paljon. Kaislamaiseen tyyliin se ei aivan onnistunut, mutta suunniteltua minuuttiaikataulua viikonlopulle ei kuitenkaan ollut. Tämäkin on jo saavutus, sillä tämän kesän trendi on suunnitella viikonloput jo kolme viikkoa etukäteen; rippijuhlat, tallinnanreissu, siskon vierailu, muuttoa ja niin edelleen. 





Perjantaina köröttelin taajamajunalla huutavien lasten ja hölöttävän pikkutytön kanssa Kouvolaan. Yleensä olen aika suvaitsevainen lapsia kohtaa, eikä niiden äänet häiritse, mutta kyllä meinasi mennä hieman hermo kun seitsemänvuotias haki mun huomiota rasistisilla kommenteilla. Perillä Kouvolassa oli onneksi hyvää ruokaa, sohva ja yksi kappale siskoja, joka halusi tehdä jotain "hullua". Telttailu pihalla olisi ollut kiva, mutta ei siellä kylmänkosteassa teltassa kuitenkaan saa kunnolla nukuttua ja mulla ei ole varaa menettää yksiäkään yöunia. Keksittiinpä sitten lähteä pyörillä hieman ennen puoltayötä joenrantaan uimaan. Keskiyön valossa, alusvaatteisillani uidessa (uikkarit on Helsingissä), soran pistäessä jalkoja ja kylmän aiheuttaessa kiljaisuja olin vaan niin onnellinen. Pyöräiltiin märissä vaatteissa varpaita palellen kotiin ja kömmin nukkumaan. Täydellinen aloitus mahtavalle viikonlopulle. 




Lauantaina lähdin aamulla äidin kanssa ostoksille; eteisen matto, farkut, olohuoneen verhot ja lakanoita löytyi ostoslistalta. Mä todellakin välitän miltä mun kämppä näyttää, mutta rajallisella budjetilla täytyy aina välillä tehdä soveltavia ratkaisuita ja odotella ennen kuin ostaa ensimmäisen vastaantulevan jutun, jonka haluaa. Kesäalennusmyyntejä kannatti tälläkin kertaa odottaa, sillä sain verhot hintaan 15 € / klp (normaalisti 35 € /kpl) ja eteisen maton sain 50% alennuksella. Iltapäivällä tehtiin ostosreissu kaksi siskon bikineitä ostamaan ja samalla sijoitin uuteen liikuntahuppariin, shortseihin ja clasulta ostin ilmatäytteisen sängyn vieraita varten. Illalla koko perhe oli koossa; mä istuin vanhempien kanssa grillailemassa ja syötiin kaikki yhdessä. Myöhemmin kävin vielä melkein 1,5 h lenkillä koiruliinin kanssa, oli maailman parasta pysähtyä mun lempparipaikalle ja sitten hölkätä saunaan. Rentoilupäivän lopuksi kävimme vielä nuorimman siskon kanssa mustikassa. Mikäköhän järki oli lähteä klo 23 maissa mustikkaan, en tiedä, mutta hyvä idea se silloin oli :D 




Tänään sunnuntaina olen mm. ostanut sohvan (80 € tori.fi:stä, miten on mahdollista että kaikki uudet kivat sohvat on yli 300 euroa???), ihanan ihanan ihanan sisustustaulun ja yhden työpaidan. Sisustustauluista, tuollaisista tekstillisistä, en yleensä niin pidä, sillä ne on niin kliseisiä, mutta tämä todellakin iski. Jokainen lause tuossa taulussa kuvastaa, sitä mitä haluan toteuttaa jokapäiväisessä elämässä, joten vähät siitä oli se kliseinen tai ei. Vähän ahdistaa kamala rahanmeno, mutta kyllä se tästä tasoittuu parin kuukauden aikana. Mieluummin vedän nyt tiukemmalle ja ostan kaikki jutut kerralla kuin elän puolivalmiissa asunnossa, koska tällä hetkellä oman kodin saaminen on mulle niin tärkeää. Muuten tänään en sitten tehnytkään paljoa mitään; makailin sohvalla, kävin lenkillä, katsoin leffaa ja kunhan koomailin. Hyvä näin, sillä huomenna on taas töitä ja rento sunnutai oli juuri mitä tarvitsin. 




Nyt olen junassa kohti Malmia ja sitten pikapikaan nukkumaan. Toivottavasti teillä oli kiva viikonloppu ja saitte levättyä :) 









perjantai 24. heinäkuuta 2015

Liikunta, sä pidät mun pään kasassa

Töissä kaikki ottaa päähän. Lasku heittää reilulla kolmella eurolla ja korjaan sitä neljättä kertaa,kun tietokone päättää alkaa asentaa päivityksiä. Tulen kotiin, mutta työasiat pyörivät mielessä. Illaksi ei ole suunnitelmia, likatiskit altaassa ärsyttävät, samoin kolmatta viikkoa silitystä odottavat paidat. Jumppavaatteet messiin ja salille, siellä on tyhjää taas. Jumputukset soimaan stereoihin, potkin nyrkkeilysäkkiä kun viimeistä päivää basson tahtiin ja lopetan vasta, kun hiki valuu norona kasvoja pitkin. Eipä enää harmita laskuvirhe tai mikään muu. 

Huono fiilis, ahdistaa, kotona ei ole hyvä, mutta ei jaksa nähdä ketään kavereitakaan. Puhuminen ei auta, kun ei itsekkään tiedä mikä on vialla. Ei voi olla paikallaan, vielä ei ole riittävän myöhä, että voisi lähteä nukkumaan. Laitan musiikit korville ja lähden lantustamaan hartiat lysyssä kohti tuttua lenkkipolkua. Hyvä biisi nappaa mukaansa ja hölkkään alamäen. Jalat rullaa rennosti eteenpäin, ei kilometrien mittaamista, ei paineita juosta kovempaa tai tehdä uusi ennätys. Voimabiisin kohdalla juoksen niin lujaa, että kappaleen loppuessa lysähdän maahan haukkomaan henkeä. Tuijotan polun vierellä kasvavia kukkia. Enää ei ole niin huono fiilis. 



Hiukset roikkuvat päätä pisin, leukaan on ilmestynyt TAAS uusi finni, lempparifarkut menivät aamulla saumasta rikki ja muutenkin turvottaa. Vaatteet eivät istu, mikään ei näytä kivalta päällä ja peiliin ei edes uskalla katsoa. Itsesäälissä rypemisen sijaan lähden salille. Huomaan jaksavani juosta vähän nopeammin kuin yleensä, teen kyykyt kymmenen kiloa isommilla painoilla ja venytellessä keho kiittää. Mitä sitten, jos välillä on ruma olo. Ainakin mun kroppa toimii. 

Liikunnasta on kuoriutunut mulle tämän kevään ja kesän aikana todellinen henkireikä. Huhtikuussa valittelin sitä, että en meinaa saada itseäni liikkeelle, mutta nyt taas mun täytyy muistutella itseäni lepopäivistä. Olen päässyt hyvään salirytmiin ja käynkin jumppaamassa toimiston kellarin salilla noin kolme-viisi kertaa viikossa. Juoksulenkeistä en ole onnistunut innostumaan, mutta ei mun tarvitsekaan. Juoksen, laahustan, kävelen ja hölkkään silloin kun huvittaa, joko 200 metrin happihyppelyn tai 8km himolenkin verran. Mulle edelleenkin liikunnassa on tärkeintä se, että ei sokeasti seuraa jotain mittaria vaan kuuntelee, että miltä oma kroppa tänään tuntuu ja mitä jaksaa tehdä. 





En tiedä, mitä tekisin ilman liikuntaa. Jokainen kuitenkin tarvitsee jonkun keinon purkaa paineita, jonkun jutun mistä saa energiaa ja mikä pitää elämänmenossa kiinni. Joillekin itsensä ilmaisu ja rentoutuminen tarkoittaa valokuvausta tai maalaamista, mulle se on liikuntaa. Ja no, kirjoittamista myös, mutta ei blogi tai päiväkirja saa samalla tavalla superfiiliksiä kuin kunnon treeni. Ilman liikuntaa huonolla hetkellä mä jäisin sohvalle makaamaan ja tuijottamaan telkkaria. Lukisin blogeja tunti tolkulla, söisin karkkia ja pyörittelisi ikäviä asioita päässäni. Siitä ei tulisi hyvä fiilis.




Reilun viikon verran mulla oli tänä kesänä ensimmäistä kertaa oikeasti hiukan huono fiilis. Eilen kuitenkin alkoi tuntua taas keveämmältä ja tuntui maailman parhaalta olla lenkillä siksi, että siitä tulee hyvä mieli, eikä siksi, että se hukuttaa huonon fiiliksen. Olen kuitenkin tosi iloinen, että oon löytänyt mun keinon purkaa paineita. En kuitenkaan ole mennyt fitnessvillitykseen mukaan vähäkään. Tänään treenasin hulluna salilla ja nyt käyn katsomaan höpöhöpörakkaushömppäohjelmaa iltapalaleipien ja karkkipussin loppujen kanssa. Tasapaino, kai se on se mitä tavoittelen ja tällä hetkellä tuntuu, että kun pääsen muuttamaan omaan kotiin niin aika lähellä ollaan. 

Kivaa keskiviikkoiltaa kaikille :) 

P.s. Mun oli tarkoitus julkaista tämä siis eilen illalla, mutta unohdin... Ensitreffit alttarilla USA koukutti niin, että huomastin vasta tänään aamulla, etten ollut painanut julkaise -nappia :D 

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Lepoa tunnelin päässä

Tiedättekö, miltä tuntuu asua kolmessa maassa vuoden sisällä? Tiedättekö, miltä tuntuu omistaa kuusi eri osoitetta, vaihtaa kotipaikkakuntaa neljästi ja pitää vaatteitaan, astioitaan ja kaikkea henkilökohtaista kolmessa eri osoitteessa koko ajan? Mimmoista on sopeutua uuteen paikkaan, muuttaa pois, sopeutua uudelleen, muuttaa pois ja taas sopeutua? Se on rankkaa. 

Kaikki uusi vaatii ainakin mulla aikapaljon ajatustoimintaa. Pitää suunnitella uuteen paikkaan siirtymä, sinne sopeutuminen, luoda rytmit, tavat ja rutiinit ja suunnitella lähtö. Mulla täytyy olla vedenpitävä suunnitelma tulevaisuutta varten, vaikka joo se on mahdotonta, mutta tarvitsen suunnitelman tai pakka on ihan sekaisin. Kaikkein hankalin muutos oli vaihtoon lähteminen, olin niin poikki, etten olisi millään jaksanut. Italiasta Helsinkiin muutto meni helposti, se tuntui koko ajan todella luonnolliselta; kun duunipaikka pitkän odotuksen jälkeen ratkesi, sain halvan asunnon loistosijainnilla vain parin päivän sisällä melkein sattuman kautta. 

Muutos ja kaikki uusi on myös kallista ja aikaa vievää. Asioiden setviminen, esim Kelan ja verotoimiston kanssa on työlästä, kolmen asunnon vuokran maksaminen ei ole ihan halpaa ja aina kun jotain menee pieleen, siitä tulee kallista. Vaikka miten kaiken koittaa suunnitella ja ennakoida, ei tämmöinen tohelo ainakaan pysty välttämään kaikkia mokia, esimerkiksi tämänkeväistä varkautta ja siitä johtuneita kuluja. Kelan kanssa olen asioinut tänä vuonna lähes kuukausittain: kesän 2014 opintotuki Saksaan, Suomen sosiaaliturvan takaisin hankkiminen syksyllä (onnistui pitkän prosessin jälkeen vasta vähän ennen joulua), korotetun opintotuen haku Italiaan (nousi muutin kympillä, wow), kesäksi opintotuen hakeminen harjoittelun nojalla ja nyt sitten pitääkin alkaa pian purkaa opintotukea ja alkaa selvittämään, josko mun pitää jotain maksaa takaisin. Selvitettävää siis on riittänyt ja se vie energiaa. 

Olen jonkin verran sanonut jotain syksyyn liittyen. Olen ollut niin innoissani kaikista suunnitelmista, mutta pelkään hehkuttaa mitään liian aikaisin. Jotenkin uskon, että jos jostain puhuu ennen kuin kaikki on varmaa, se ei käykkään toteen. Nyt syksyn suunnitelmat alkavat olla sen verran vahvalla pohjalla, että voin kertoa tännekin. Pysyvä muutto Helsinkiin ja myös Helsingin sisällä on siis edessä kolmen viikon päästä. How did it happened?

No, olen ollut harjoittelijana nyt tämän kesän ja vain pari kolme viikoa yrityksessä töissä olleena, avautui yritykseen työpaikka. En edes ajatellut hakea sitä, mutta työkavereiden kannustuksen avulla laitoin hakemuksen menemään. Nyt ihan parin päivän sisällä syksyn työkuviot ovat selkeytyneet ja jatkan tässä samassa yrityksessä, about samoissa tehtävissä seuraavan vuoden verran. Viime viikon torstaina sain sen verran suuren varmuuden, että aloitin Helsingissä asunnon etsimisen. Malmin vuokrasopimus loppuu elokuun lopussa ja uusi koti, oma koti koti koti, oli siis hakusessa. Kaikki heti mulle tänne nyt -ihmisenä neljä asuntonäyttöä riitti a. saamaan mut hulluuden partaalle ja b. saamaan asunnon. Neljä päivää siinä meni ja nyt olen muuttamassa kolmen viikon päästä tähän asti kaikkein ihanimpaan asuntoon, missä olen asunut. Kodista ja sisustusjutuista tulee juttua myöhemmin, terveisin pahemman luokan sisustushöperö. 

Tässä kohtaa joku saattaa muistaa, että hei, eikös tuolla ollut opinnot kesken. Juu, keskenhän ne on. Olen kuitenkin pistänyt kaksi ekaa vuotta opintoja pakettiin niin valtavaa vauhtia, että tällä hetkellä mulla on 11 kurssia opintoja suorittamatta plus opinnäytetyö. Jos olisin mennyt opiskelemaan, se olisi tarkoittanut jouluksi valmistumista. Töiden ohessa, iltaisin opiskellessa saan itseni valmiiksi varmaan ensi kevääseen mennessä ja silti puoli vuotta tavoiteaikaa nopeammin. Meitä tradenomeja on jo liikaa ja puolivalmiina sellaisena mun koulutus olisi yhtä tyhjän kanssa. En siis halua heittää kahden vuoden työtä hukkaan, joten paperit meinaan kiskaista ulos niin nopeasti kuin mahdollista, mutta ilman stressiä. Puolitoista vuottahan mulla on vielä aikaa, joten no worries. 

Blogitekstin otsikko viittaa siihen, että kaikesta ihanasta suunnittelusta huolimatta Minä. Olen. Poikki. Tämä vuosi on ollut todella hektinen ja nyt alkaa piiputtaa. Seitsemäs muutto tässä joutessa alkaa oikeasti ottaa kunnon päälle ja viimeisen viikon ajan mulla on ollut tosi super huono fiilis. Väsytti, tuli huono fiilis, synkistelin sitä, että synkistelin kun olisi pitänyt olla iloinen ja masentelin lisää. Nyt tunnelin päässä on kuitenkin valoa, sillä alan pikkuhiljaa päästä muutosshokista yli ja tänään on ollut taas ihan hyvä fiilis. Ja ahh miten ihanaa, edessä on myös LEPOA! Ensi viikonloppu Kouvolassa, perheen kanssa, ilman sen suurempia suunnitelmia. Kyllä, tätä mä tarvitsen. 

Muuttohommista, liikunnasta, töistä ja kaikesta tulossa juttua niin pian kun jaksan ja ehdin kirjoittaa. Elämä on kyllä aika siistiä ja varsinkin kun rankemman ajanjakson jälkeen helpottaa jälleen. Nyt jatkan telsun katselua ja pian voisi mennä nukkumaan. Melkein 9 tunnin yöunet kuulostaa tähän saumaan aika taivaalliselta. Kivaa iltaa kaikille!




sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Muuttopuuhia ja rippikuvia

Ohjelmantäyteinen viikonloppu alkaa uhkaavasti loppumaan, ennen kuin pääsi kunnolla edes alkuunsa. Rakastan Kouvolaan tulemista ja varsinkin tänä viikonloppuna oli tosi kiva nähdä perhettä kolmen viikon tauon jälkeen. Vuorokausien tunnit vain meinaavat loppua kesken, kun haluan ehtiä tekemään kaikkea kun kerran olen täällä. Kesän kolmas viikkonloppu vasta kotona, onpa todella outoa.

Lauantaina lähdin ajamaan 7.15 Lappeenrantaan mun omalle kämpälle. Näillä näkymin olen muuttamassa pysyvästi Helsinkiin kolmen-kuuden viikon päästä, mikä tarkoittaa, että Lappeenrannan asunnosta on järjetöntä maksaa enää vuokraa. Sain tuon asunnon toukokuussa 2014 ja olen asunut siellä viimeisestä 14 kuukaudesta vain kolme ja puoli kuukautta. Nyt tämä tyhjästä asunnosta matkaminen saa loppua ja elokuun puolessa välissä asunnon täytyy olla valmis uudelle asukkaalle. 

Mua pelotti kamalasti mennä mun kotiin, sillä tällä hetkellä mulla on periaatteessa kolme asuinpaikkaa, muttei yhtään pysyvää osoitetta. Pelkäsin, että Lappeenrannan asunnon näkeminen saisi mun oman kodin kaipuun pintaan, mutta olinkin aivan väärässä. Mä rakastan mun Lappeenrannan asuntoa ja mulla on aivan ihania muistoja sieltä viime syksyltä. Kuitenkin nyt kun katsoin tuota asuntoa, ei mulle tullut juuri mitään fiiliksiä. Se oli mulle rakkaista rakkain koti viime syksyn, mutta nyt on aika siirtyä uuteen asuntoon ja rakentaa uusi koti. 








Pakkasin koko aamupäivän astioita, lakanoita ja pyyhkeitä musiikin soidessa taustalla. Oli aika terapeuttista itsekseen pistää omaa asuntoa kasaan, sain mietittyä kaikenlaista kääriessäni paperia juomalasien ympärille. Kun kaapit oli tyhjennetty kello 12 mennessä, lähdin moikkaamaan kaveriani Lappeenrannan linnoitukselle. Paluumatka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä onnistuin kolaroimaan meidän autolla. Olin taskuparkissa ylämäessä meidän 7 paikkaisella sotalaivalla ja taakseni tullut auto oli vähän liian lähellä. Kun olin lähdössä parkista, luulin mahtuvani kääntymään nippa nappa. No, en mahtunut. Tunsin töyttäyksen ja aloin suurin piirtein huutamaan autossa, niin paljon harmitti ja pelotti, että tuli kallis lasku. Ajoin pois parkista ja menin katsomaan vahinkoa. Kun huomasin meidän auton vetokoukun osuneen pelkästään takana olleen auton rekisterikilpeen, rupesin vain itkemään maassa, koska odotin paljon pahempaa. Auton omistaneet vanhukset olivat paikalla ja onneksi saimme sovittua kolhun ilman poliiseja tai muita muodollisuuksia. Olin niin kiitollinen heille ystävällisyydestä, sillä olin todella shokissa töyssystä ja pelkäsin jo usean satasen laskua. 

Kun olin selvinnyt linnoitukselta pois, kävin ostamassa kaksi Iittalan teema kulhoa, sillä olen semmoiset halunnut jo pitkään, mutta en ole raaskinut ostaa. Nyt päätin, että kaksi uutta kulhoa voisi muuttaa uuteen asuntoon. Ostosten jälkeen menin siivoamaan asuntoa, pyyhin kaikki kaapit, vein matot pihalle, pesin vessan ja siivosin lattiat. Vasta kello 15 jälkeen pääsin ajelemaan kotiin päin ja ei ollut totta miten väsynyt olin. Nyt kaikki laatikot ja jätesäkit odottavat mun huoneessa uutta muuttoa. Voi kun mä olen onnellinen, että seuraava koti jonne muutan on mun kotini vähintään seuraavan vuoden verran! 
















Tänään aamulla nukuin mulle pitkään, eli kello 9 asti. Lähdin kaverin luokse aamupäiväteelle ja oli niin kiva nähdä lukioaikaista ystävää pitkästä aikaa. Kun tulin kotiin, lähdimme tallille ottamaan pikkusiskostani rippikuvia. Ottaen huomioon on-off sateen, hevosta kiusaavat ötökät (joiden takia se heilutti päätä melkein taukoamatta), väsymyksen ja sen, että otin ekaa kertaa kuvia hevosesta ja ihmisestä, otoksista tuli mun mielestä todella kivoja. Kuvaaja itse taas ei ollut niin edustavana, mutta ei sunnuntaina ole pakko jaksaa meikata, laitaa hiuksia tai kunnon vaatteita. 

Nyt olen vain maannut sohvalla koko loppu illan. Olen todella todella todella väsynyt. Koko viikonloppu on ollut tosi kiva, mutta niin täynnä ohjelmaa, että en ole edes ehtinyt nukkua kunnon yöunia. Tajusin tässä, että en ole ollut varmaan koko kesänä yhtään päivää tekemättä jotain kummallista. Syksyksi haluan semmoisen kodin, jossa mun on hyvä rauhoittua ja etsiä semmoinen fiksu arki, joka ei vedä mua aivan näin piippuun. 







Nyt tämä väsynyt kuvaaja lähtee nukkumaan, sillä huomenna olisi herätys kello 5, jotta ehdin 6.27 junaan. Jos huomisen vielä jaksaa, niin sitten voin illalla käydä nukkumaan aikaisemmin. Hyvää yötä kaikille, toivottavasti oli rento viikonloppu!

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Hiljaista kiirettä

Kyllä huomaa, että kesälomasesonki on käynnissä. Tänään menin aamulla 7.30 toimistolle ja junassa olin suurinpiirtein yksin. Tarkoitus oli mennä seitsemäksi, mutta en millään jaksanut herätä tarpeeksi ajoissa (eli ennen kuutta). Onneksi aamu alkoi rennosti työkoneen päivitellessä itseään, joten menin tekemään itselleni pienen hedelmäsalaatin ja kupillisen kahvia. 

Kiitos sille, joka joskus johonkin postaukseen kommentoi, että mun kannattaa värjätä kulmakarvat. Oikeassa olit :D 


Kaikkien muiden ollessa lomalla, asiakkaiden ollessa lomalla ja periaatteessa koko yrityksen ollessa kiinni, on tämä viikko ollut ihanan rauhallinen. Parit viime viikot ovat olleet ihan valtavan kiireisiä ja useampana päivää on tullut oltua töissä kymmenenkin tuntia. Vuorokausi meinaa loppua kesken, kun on töissä klo 18 asti, siitä sitten kauppaan, siivoilua, salilla käyntiä tai mitä milloinkin. Kello 23 on ihan viimeistään mentävä nukkumaan, yleensä väsyttää niin paljon, että jo aikaisemmin. Onneksi rakastan työtäni, sillä muuten voisi tuntua turhauttavalta saada vapaa-aikaa vain nelisen tuntia päivässä. 

Mutta kuten sanoin, nyt meillä on hiljaista. Oikeastaan niinkin hiljaista, että ehdimme lounastauolla Intialaiseen ravintolaan. Hahaha oikeasti, parasta oikeissa töissä on lounashetket ja lounassetelit. Näitä mä niin odotin kaikki aikaisemmat kesät, kun söin jostain muovikupista mikrossa lämmitettyä makaronilaatikon loppua. Ulkona lounastaminen käy loppupelissä paljon kalliimmaksi kuin omien eväiden syöminen. Nyt kuitenkin musta on ollut kiva syödä ainakin yksi lämmin ateria päivässä, joten sen 6-9 € siitä voi maksaa. Ehkä syksyllä sitten voisi syödä vaikka pari kertaa viikossa jotain jääkaapin jämiä lounaaksi.



Nyt istun junassa kohti Kouvolaa. Edessä viikonloppu perheen kanssa, mahdollisesti Lappeenrannassa pakkailua, rippikuvien ottamista, lenkkeilyä ja lepäilyä. Tosi kiva mennä Kouvolaan vaihteeksi, sillä edellisen viikonlopun siskoni oli täällä kylässä ja viime viikonlopun olin Tallinnassa. Reissusta mulla ei ole kuvia, koska inhoan sitä, kun joku muu kuin omat siskot ottavat kuvia musta. En vaan tunne oloani kotoisaksi kameran edessä, en sitten ollenkaan. Pakko kuitenkin hehkuttaa täälläkin, että viiden tähden Swissotel Tallinnan keskustassa on aivan super ihana! Mä en ole ikinä aikaisemmin ollut noin hienossa hotellissa; huone oli niin kaunis, kylpyhuone oli mun kämpän keittiötä suurempi ja 16:sta kerroksesta näkyi kaupungin valot yöllä lumoavasti (ja olimme vasta puolessa välissä hotellia). Eckerölineltä löysimme tarjouksen, johon kuului laivaliput, hotellihuone (ja kylpylän käyttö) ja aamupala 130 eurolla, mikä oli ihan ok kesämatkasta. Ainakin jokaisen euron arvoinen, eikä tarvinnut majoittua kännäävien suomalaisten kanssa samaan hotelliin, itse kun arvostaa enemmän hyviä yöunia kuin halpaa viinaa.



Mutta joo, nyt taidan oikaista jalat suoraksi ja alkaa katsomaan ensitreffit alttarilla Usa:ta. Melkein tässä on jo tullut juostua ympäriinsä 12 tuntia toimiston, asunnon ja salin väliä, joten pieni lepohetki on paikallaan. Ihan superkivaa viikonloppua kaikille ja ihania lomia lomalaisille! :)