sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Muuttopuuhia ja rippikuvia

Ohjelmantäyteinen viikonloppu alkaa uhkaavasti loppumaan, ennen kuin pääsi kunnolla edes alkuunsa. Rakastan Kouvolaan tulemista ja varsinkin tänä viikonloppuna oli tosi kiva nähdä perhettä kolmen viikon tauon jälkeen. Vuorokausien tunnit vain meinaavat loppua kesken, kun haluan ehtiä tekemään kaikkea kun kerran olen täällä. Kesän kolmas viikkonloppu vasta kotona, onpa todella outoa.

Lauantaina lähdin ajamaan 7.15 Lappeenrantaan mun omalle kämpälle. Näillä näkymin olen muuttamassa pysyvästi Helsinkiin kolmen-kuuden viikon päästä, mikä tarkoittaa, että Lappeenrannan asunnosta on järjetöntä maksaa enää vuokraa. Sain tuon asunnon toukokuussa 2014 ja olen asunut siellä viimeisestä 14 kuukaudesta vain kolme ja puoli kuukautta. Nyt tämä tyhjästä asunnosta matkaminen saa loppua ja elokuun puolessa välissä asunnon täytyy olla valmis uudelle asukkaalle. 

Mua pelotti kamalasti mennä mun kotiin, sillä tällä hetkellä mulla on periaatteessa kolme asuinpaikkaa, muttei yhtään pysyvää osoitetta. Pelkäsin, että Lappeenrannan asunnon näkeminen saisi mun oman kodin kaipuun pintaan, mutta olinkin aivan väärässä. Mä rakastan mun Lappeenrannan asuntoa ja mulla on aivan ihania muistoja sieltä viime syksyltä. Kuitenkin nyt kun katsoin tuota asuntoa, ei mulle tullut juuri mitään fiiliksiä. Se oli mulle rakkaista rakkain koti viime syksyn, mutta nyt on aika siirtyä uuteen asuntoon ja rakentaa uusi koti. 








Pakkasin koko aamupäivän astioita, lakanoita ja pyyhkeitä musiikin soidessa taustalla. Oli aika terapeuttista itsekseen pistää omaa asuntoa kasaan, sain mietittyä kaikenlaista kääriessäni paperia juomalasien ympärille. Kun kaapit oli tyhjennetty kello 12 mennessä, lähdin moikkaamaan kaveriani Lappeenrannan linnoitukselle. Paluumatka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä onnistuin kolaroimaan meidän autolla. Olin taskuparkissa ylämäessä meidän 7 paikkaisella sotalaivalla ja taakseni tullut auto oli vähän liian lähellä. Kun olin lähdössä parkista, luulin mahtuvani kääntymään nippa nappa. No, en mahtunut. Tunsin töyttäyksen ja aloin suurin piirtein huutamaan autossa, niin paljon harmitti ja pelotti, että tuli kallis lasku. Ajoin pois parkista ja menin katsomaan vahinkoa. Kun huomasin meidän auton vetokoukun osuneen pelkästään takana olleen auton rekisterikilpeen, rupesin vain itkemään maassa, koska odotin paljon pahempaa. Auton omistaneet vanhukset olivat paikalla ja onneksi saimme sovittua kolhun ilman poliiseja tai muita muodollisuuksia. Olin niin kiitollinen heille ystävällisyydestä, sillä olin todella shokissa töyssystä ja pelkäsin jo usean satasen laskua. 

Kun olin selvinnyt linnoitukselta pois, kävin ostamassa kaksi Iittalan teema kulhoa, sillä olen semmoiset halunnut jo pitkään, mutta en ole raaskinut ostaa. Nyt päätin, että kaksi uutta kulhoa voisi muuttaa uuteen asuntoon. Ostosten jälkeen menin siivoamaan asuntoa, pyyhin kaikki kaapit, vein matot pihalle, pesin vessan ja siivosin lattiat. Vasta kello 15 jälkeen pääsin ajelemaan kotiin päin ja ei ollut totta miten väsynyt olin. Nyt kaikki laatikot ja jätesäkit odottavat mun huoneessa uutta muuttoa. Voi kun mä olen onnellinen, että seuraava koti jonne muutan on mun kotini vähintään seuraavan vuoden verran! 
















Tänään aamulla nukuin mulle pitkään, eli kello 9 asti. Lähdin kaverin luokse aamupäiväteelle ja oli niin kiva nähdä lukioaikaista ystävää pitkästä aikaa. Kun tulin kotiin, lähdimme tallille ottamaan pikkusiskostani rippikuvia. Ottaen huomioon on-off sateen, hevosta kiusaavat ötökät (joiden takia se heilutti päätä melkein taukoamatta), väsymyksen ja sen, että otin ekaa kertaa kuvia hevosesta ja ihmisestä, otoksista tuli mun mielestä todella kivoja. Kuvaaja itse taas ei ollut niin edustavana, mutta ei sunnuntaina ole pakko jaksaa meikata, laitaa hiuksia tai kunnon vaatteita. 

Nyt olen vain maannut sohvalla koko loppu illan. Olen todella todella todella väsynyt. Koko viikonloppu on ollut tosi kiva, mutta niin täynnä ohjelmaa, että en ole edes ehtinyt nukkua kunnon yöunia. Tajusin tässä, että en ole ollut varmaan koko kesänä yhtään päivää tekemättä jotain kummallista. Syksyksi haluan semmoisen kodin, jossa mun on hyvä rauhoittua ja etsiä semmoinen fiksu arki, joka ei vedä mua aivan näin piippuun. 







Nyt tämä väsynyt kuvaaja lähtee nukkumaan, sillä huomenna olisi herätys kello 5, jotta ehdin 6.27 junaan. Jos huomisen vielä jaksaa, niin sitten voin illalla käydä nukkumaan aikaisemmin. Hyvää yötä kaikille, toivottavasti oli rento viikonloppu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti