keskiviikko 12. elokuuta 2015

Hetkiä

Vuokrapakun nuhjuinen penkki, siskolta lainatut vaatteet ja dieselin tuoksu. Istun keskipenkillä, peräkärri on kiinnitetty ja edessä sata kilsaa maantietä. Isä selittää urheilusta, mä ja Hilla lauletaan biisien mukana rätisevän radion soidessa. Hellepäivänä ilmastoimattomassa autossa, reidet liimautuu toisiaan vasten ja hiki puskee päälle ennen kuin edes ollaan puolessa välissä. Pari hyvää muuttoselfietä, isä nauraa meidän hölmöille jutuille, miten musta tuleekin ihan höpö hihittävä lapsi siskoni kanssa. Siinä hetkessä olin onnellinen. 




Hämyinen metsä, nilkkoja raapivat oksat, linnunlaulu ja auringon lasku. Poimin mustikoita takapihan metsässä illalla rättiväsyneenä, koira istuu vierellä ja valittaa välillä. Höpsö pieni hauva, se voisi vaan kävellä kotiin jos on niin tylsää, mutta se jää mun seuraksi. Rapsutan sitä korvan takaa ja saan kylmän kuonon mun säärtä vasten. Mustikoita on litran verran ämpärissä ja muutama liiskautuneena kenkiin ja jalkoihin. Kävelen iltahämärässä kotiin, koira tassuttaa vierellä ilman hihnaa. Unohdan mustikat kotiin jääkaappiin, mutta se ei haittaa. Siinä hetkessä olin onnellinen. 



Uuden kodin tuoksu, ikkunoista paistava aurinko, hikinoro valuu selkää pitkin. Kädet ovat mustelmilla ovenkarmeihin kolhiintumisista ja painavista tavaroista. Asunnon läpi menee jätesäkkien ja hyllynkappaleiden keskellä pieni polku keittiöön. Raahaamme isoa sänkyä viidenteen kerrokseen rappusia pitkin, sillä se ei mahdu hissiin. Isä kantaa alhaalta ja minä ylhäältä. Kolmannessa kerroksessa vaihdamme paikkoja. Sänky lasketaan omalle paikalleen ja siskoni alkaa kiinnittää jalkoja. Kaunis kaaos, mikään ei ole paikoillaan, mutta kaikki on silti omassa kodissa. Kasaamme ison hyllyn jotenkin pieleen ja yksi hyllylevy repeää hieman. Kolme osaa jää ylimääräiseksi, en todellakaan tiedä, että mistä ne puuttuu. Laitan osat pussiin ja teippaan hyllyyn kiinni, ehkä ne löytävät paikkansa tai sitten ei. Mutta siinä hetkessä olin onnellinen. 




Väsyneenä sohvalla, hyvässä seurassa, ei tarvitse sanoa mitään. How I met your mother pyörii taustalla ja nauran niin että mahaan sattuu. Muuttolaatikot on viety alas, mutta huoneen kulma on jätesäkkejä täynnä. Pitkän muuttopäivän jälkeen olo on maailman rumin, mutta se ei haittaa, kelpaan tällaisena kuin olen. Aloitamme jakson alusta, koska en unenpöpperössä ole seurannut ekaa paria minuuttia. Oma koti, tärkeät ihmiset ja ilta, jolloin ei tarvinnut tehdä mitään, sanoa mitään tai yrittää olla mitään. Siinä hetkessä olin onnellinen. 



Aamun viileä ilma puhaltaa raollaan olevasta ikkunasta, purkamattomat matkalaukut olohuoneen lattialla, kahvin tuoksu täyttää asunnon. Katselen pihapuun lehtien liikehdintää tuulessa, ensimmäinen aamu uudessa kodissa. Kesämekko päälle, suihkaus lempihajuvettä ja hiukset ponnarille. Istun ruokapöydän ääreen, jogurttia uudessa kulhossa, höyryävän kuumaa kahvia mukissa. Lasipöydän metallijalka tuntuu viileältä reittä vasten. Sinä hetkessä olin onnellinen.


Onnellista keskiviikkoa kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti