keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kiitos ja kumarrus

24 tuntia vuorokaudessa, jotka kukin täyttää ja käyttää parhaakseen katsomalla tavalla. Välillä nämä tunnit matelee, välillä taas useampi tuollainen pätkä menee hurahtaen ohi. Mullakin on harmillisesti vain nämä 24 tuntia joka vuorokausi käytössä, vaikka välillä tuntuu, että 30 voisi olla sellainen sopiva määrä; kaksi tuntia lisää nukkumiselle, tunti aamulle aamupalaa varten, yksi tunti lisää töille ja sitten kaksi vapaa-ajalle. Tällä tuntimäärällä mulla jäisi aikaa tehdä monia juttuja, joille nyt ei vain ole aikaa. 

Kuten olette huomanneet, on mun blogi hiljentynyt tänä kesänä lähes puolikuolleeksi. Vaihdossa saatoin iltaisin valvoa reilusti päälle puolen yön, jolloin aikaa kirjoitteluunkin löytyi. Nyt mun päivät ovat menneet useamman viikon seuraavasti:

6.30 ylös
7.30-17 töissä
17-18 kotiin
22.30 nukkumaan

Illassa on siis neljä tuntia aikaa (koska 22 eteenpäin tulee moderni perhe, jota tosin ei tullut tänään...., mutta kuitenkin tuo puoli tuntia on sille pyhitetty), jolloin pitäisi ehtiä siivota, pestä pyykkiä, lenkkeillä, käydä salilla, syödä jotain, käydä kaupassa, tehdä ruokaa ja välillä jopa harrastaa jotain, kuten käydä pelaamassa tennistä tai nähdä ihmisiä. Lisäksi viime aikoina työpäivät ovat venyneet suorastaan rasittavan pitkiksi ja 10 tunnin töissäolon jälkeen blogin päivitys ei ole ekana mielessä.

Priorisointikysymys, I know. Kyllähän mulla oikeasti olisi aikaa jos vain haluaisin. En katsoisi modernia perhettä, menisin nukkumaan myöhemmin, jättäisin salitreenin pois tai en menisi kahville kaverin kanssa. Vaikka tämä blogi on ollut tosi kiva juttu ja musta on ällistyttävän mahtavaa, että täällä on ollut myös lukijoita, niin ei tämä silti vedä vertoja tennikselle, sohvalla leffan katsomiselle hyvässä seurassa tai kunnon lenkille ilta-auringossa. 

Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi. Puoliteholla tekemisessä menee maku, sama kuin kävi tämän blogin kanssa. Joko postaan joka päivä tai sitten en ollenkaan, koska kerran tai kaksi viikossa ei näytä toimivan mulle. Siksi olen ajatellut pistää blogin jäihin ja tulla kiittämään teitä kaikkia. Kiitos kommenteista ja kiitos siitä, että osa on pysynyt matkassa pidempääkin. On ollut mahtavaa, kun joskus joku on kommentoinut postauksen auttaneen tai olleen hyödyllinen. Nyt kuitenkin mä aion jättää "apua apua apua en oo kirjottanu blogiin mitään neljään päivään, huomenna en ehi, ylihuomenna on jumppa ja sit on viikko postaamatta" -stressin pois ja jättää bloggaamisen niille, joilla sille on aikaa. 

Ihan super mahtavaa syksyä kaikille ja vielä kerran, kiitos kaunis :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti